Olin lähtenyt koulupäivän jälkeen tuttuun tyyliini kiertelemään Ruoveden lintupaikkoja tänään torstaina 02.10. Jäminkipohjaan Jäminginselän ympäristöön mielessäni löytää Ruoveden ensimmäinen leveäpyrstökihu (Stercorarius pomarinus). Pienten alkuvaikeuksien ja teillä olevien "esteiden" selvittämisien jälkeen pääsin jo melkein viimeiselle tieosuudelle ennen Jäminginselän rantoja tuli Niklas Paulaniemeltä soitto, että Hattulassa on paikallinen suula (Morus bassanus).
Olin ihan ulkona tilanteesta sillä hetkellä vielä, koska minulle ei tule tekstiviestillä suurharvinaisuudet, vaan ne(kin) (!) tulee sähköpostiin - joskus isollakin viiveellä.
No, onneksi "paunin" soitto tuli kreivin aikaan, koska vielä olisi mahdollisuudet lähteä Hattulaan ja nähdä suula ennen pimeää. Ja olisihan kyseessä elis kummallekin osapuolelle !
Lähdin siitä paikasta ajamaan Ruovedeltä Jämingistä Kekkosen ja Muroleen kautta Ylöjärvelle, josta otin Niklaksen ja Lassi Kangasmäen kyytiin.
Paineltiin hyvää vauhtia Tampere-Helsinki -moottoritietä kohti Hattulaa.
Iittalaan asti tilanne näytti vielä hyvältä, kunnes klo 18:00 tuli seuraava piippiviesti
"...lähti vanajanselän suuntsan, hartonkärjentien veneranta, porukasta /kompe....".
Viesti aiheutti pettymyksen tunteen siitä, että hylsykö Hattulaan tuli tehtyä.
Päätimme kuitenkin lähteä yrittämään lintua, jospa se vaikka näkyisi Vanajanselällä, jonne oli kuulemma lähtenyt Lehijärveltä.
Saavuimme klo 18:25 Vanajavedelle Vanajanselälle Ruskeenkärkeen staijaamaan isoa vesistön selkää, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt.
Vanajaselällä uiskenteli kymmeniä silkkiuikkuja (Podiceps cristatus) ja lokkeja (Larus), mutta suulasta ei ollut mitään uutta tietoa eikä havaintoa Komin Pekan viesti jälkeen.
Porukkaa oli myös ilmeisesti Verhonkulmalla staijaamassa suulaa.
Me kolme, minä, Niklas ja Lassi jatkoimme selailua Ruskeenkärjessä. Vaihdoimme vähän osia keskenämme - kaksi hakee kiikareilla ja yksi kaukoputkella.
Oli Niklaksen vuoro hakea kaukoputkella. Minä ja Lassi haimme kiikareilla.
En ollut uskoa korviani, kun Niklas huutaa klo 18:39 "löyty, tossa se on !!". Syöksyin heti salamana putkelle ja toden totta - lintu - siis suula (!!) oli putkessa kauniisti kellumassa.
Katsoimme nopeasti kaikki kolme lintua, jotta kaikki varmasti näkisi linnun ennen kuin lähtee lentoon.
Lintu onneksi pysyi melko rauhallisena ja kellui noin 10 minuuttia, kunnes klo 18:48 nousi siivilleen ja lähti noin W suuntaan. Kadotimme yhteyden lintuun siinä ilon temmellyksessä.
Niklas laittoi heti hälyn, että lintu näkyy Ruskeenkärkeen, mutta ei hallinnassa.
Soittoja alkoi tulla todella tiiviiseen tahtiin, että linnun havainnointi ja etsiminen jäi pienelle.
Niklas jatkoi linnun etsimistä kaukoputkella, ja eipä mennyt aikaa paljoa, kun Niklas löysi linnun noin klo 18:57 samalta suunnalta kellumassa, mutta nyt todella kaukaa.
Kukkolan Toni Jämsästä oli ainoa bongari meidän kolmen lisäksi, joka näki linnun suhteellisen hyvin Ruskeenkärjestä. Lintu jäi paikalle klo 19:26 pimeyteen kellumaan.
Ja me taas saimme poistua paikalta leveä hymy kasvoilla, koska olimme nähneet jotain sellaista, minkä muistaa pitkään ! Kaikki kuittasivat elikset eli Suomen pinnat lajista.
Viimeinen Ruskeenkärjestä lintutiedotukseen tullut viesti kertoi seuraavaa: "...vanaja ruskeenkärki jäi pimeyt 19:26 kauas N-NNE puol yöpyyn, näkynee pirkmaan puol myös huomen aamuna jos aamul p, lassi, raijo ja /pauni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti